Agility
Olen harrastanut agilityä vuodesta -05 tai -06. En enää itsekään muista. Aloitin harrastukseni harjakoira Maran kanssa ja sain paremmin tuntumaa lajiin pari vuotta nuoremman Maran puoliveljen Kaken kanssa. Kaken kanssa kisattiin kolmosluokkaan saakka ja olimme yhtä nollaa vaille SM -karsintoihin kun Kaken polvi hajosi. Kaken ura jäi siihen ja jatkoin lajia hetken aikaa Brumin sekä sen jälkeen lainaharjis Maikin kanssa. Löydettyäni pyrtsit, odotin Piitä yli vuoden ja Maikki oli mukana kuvioissa vielä pitkään Piin kanssa lajia aloitellessa. Harjakoirat ovat yleensä minejä, mutta Kake oli medi. Mediluokka on siis tuntunut aina eniten omalta ja onhan se nykyäänkin se suurin luokka.
Olen kouluttanut agilityä jo harjakoirien uran aikana ja koulutan omassa seurassani edelleen. Jonkin verran olen tehnyt myös kaupallista koulutusta lähialueen seuroissa sekä vetänyt yksäreitä. Vaikka en ole ohjannut kuin muutaman kerran maksikoiraa agilityssä, koulutan silti pääasiassa maksikoirakoita, koska niitä on seurassamme paljon. Opin paljon katsomalla muita ja olen käyttänyt kolme kauttani pohjoisen Top Teamissa imien eväitä myös muiden kouluttamiseen. Kouluttaudun myös itse kokoajan useamman kouluttajan silmien alla ja pyrin kehittymään lajin mukana.
Ohjausfilosofiani perustuu pitkälti ohjaajan liikkumiseen, mutta koen hyödyksi myös suullisten käskyjen kouluttamisen nykyagilityssä. Koirillani on juoksukontaktit ja pidän valtavasti niiden kouluttamisesta. Olen kilpaillut neljän eri pyrtsin kanssa ja nyt kisakoiria on kaksi. Pinna ja Ursa. Piin kanssa kävimme kolme kertaa SM-kisoissa ja paras tuloksemme oli kolmen nollan viikonloppu ( karsinta, finaali ja joukkue) josta sijoitus 13.
