Pinna on kaikkea sitä mitä uskalsin toivoa Piin pennulta. Se ei silti ihan hirveän paljoa ole Piin kaltainen, mutta moottoria ja elämää siinä on juuri sen verran kun toivoa voi. Pinna on herkkä itsenäinen tyttö jonka mielestä parasta maailmassa on juokseminen ja leikkiminen. Se leikkii aina ja kaikkialla. Juoksee kokoajan ja pyyhkii metsässä korkealta ja kovaa porukan kärjessä. Pinna on hyvä suostuttelemaan ( tai pakottamaan) tovereita leikkimään ja yleensä sillä on vielä keppi suussa juostessaan.  Kotona Pinna kantaa leluja tai leluksi luokittelemiaan asioita  ympäriinsä ja on aina paikalla kun jotain tapahtuu. Pinna on melkoisen ohjaajapehmeä mutta innokas tekemään annettuja tehtäviä. Se on myös hiukan kärsimätön luonne ja komenteleekin ohjaajaansa toimimaan jos tehtävä ei ole heti esiteltynä kun Pinna on valmis. Sen ikävin tapa on haukkailla ihmistään käsistä, mutta onneksi se ei ota hampaillaan kovasti. 

Pinna on kohtalaisen sosiaalinen minun koiraksi ja sen kaverikirjassa on aina vapaita sivuja mukaville ihmisille. Se antaa omaehtoisesti rapsutella itseään jopa jo ensimmäisellä tapaamiskerralla jos toteaa ihmisen olevan pyrtsiystävällinen. Pinna tarvitsee kuitenkin suhteen ihmiseen jolle tekee töitä. Pinna ei innostu ihmisen kanssa peuhaamisesta ilman leluja, mutta namut ja lelut käy sille aina. Agilityssä Pinna haluaa tehdä tehtäviä eikä pelleillä höpöhöpö juttuja ihmisen kanssa kuten mamaPii tai sisarensa Sirppi. Se on siis työholisti viimeisen päälle. Pinna ei myöskään vaadi mitään sytyttelyä tai virittelyä agilitykentälle vaan sitä voi rauhoitella lähtökarsinassa ja silti se lataa täydellä teholla radalle heti lähdöstä. Pinna reagoi alkuun ratatyöntekijöihin juoksemalla niitä kohti huutaen, mutta reaktiot laimenevat nopeasti hyvien kokemusten kautta ja muutamalla kisapäivällä Pinna keskittyi jo täysin radan tekemiseen. Pinna on helposti motivoitava mutta hyvin hyvin energinen koira. Se tarvitsee paljon liikuntaa etenkin kun siihen on tottunut pienestä saakka. 

Pinna on aloittanut myös lammaspaimennuksen ja siellä matalan vireen löydettyään sen herkkyys tulee esiin. Se keskutelee paremmin lampaiden kanssa kun emänsä ja malttaa antaa aikaa niille. Pysähtyneet tilanteet kiihdyttävät vielä kokematonta koiraa, mutta Pinnalla on usein todella hyviä ajatuksia ja se ymmärtää tehtäviä kokemattomuuteensa nähden yllättävän hyvin. Pinna sain erinomaisen arvostelun Anne Ojaselta taipparista jossa se villisti haukkuen kiersi lammasaitausta pyrkien ajamaan lampaita ihmisen puolelle. Alkuun teimmekin pitkään töitä jotta Pinna oppi lähestymään lampaita rauhallisesti.