Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira

Kasvatan pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria joten tässä on minun näkemykseni rodusta.
Rotumääritelmän löydät täältä: pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira

Omistajalleen täysin omistautunut vilkas ja eloisa, energinen työmyyrä. Vaikka pyreneittenpaimenkoira luo tiiviin suhteen omaan ihmiseensä ja seuraa mukana aivan kaikkialle, se on myös itsenäinen paimen joka ymmärtää ja ketjuttaa asioita paljon enemmän kun me ihmiset luulemme.

Pyrtsi haastaa kouluttajaansa nopeudellaan, päättelykyvyllään ja kekseliäisyydellään. Omistajalta vaaditaan huumorintajua nokkelan ja alati toimeliaan pyrtsin kanssa. Pyrtsi hyötyy siitä että sen elämä on johdonmukaista ja rutiineista pidetään kiinni. Pyrtsit kiihtyvät usein nopeasti ja innostuvat valtavasti mukavista asioista. Erityisesti useamman koiran talouksissa koiranlukutaito korostuu vaikka pyrtsit tulevatkin yleensä sujuvasti toimeen isoinakin laumoina. Pyrtsi on helppo pitää onnellisena, kun sille annetaan riittävästi puuhaa, mahdollisuus juosta vapaana sielunsa kyllyydestä ja aikaa palautua.

Nopeat reaktiot kuuluvat olennaisena osana rotuun, koska lammaspaimenen työkoiralta odotetaan vuoristossa ja laaksoissa älykkyyttä ja nopeita itsenäisiä reaktioita työssä jossa se toimii kaukana ohjaajastaan. Pyrtsi ei useinkaan luontaisesti kysy ohjaajaltaan kuinka tulee toimia vaan keksii salaman nopeasti itse mahdollisimman tehokkaan tavan toimia. Nopea reagointikyky on eduksi myös harrastuksissa joissa toivotaan koiralta nopeita liikkeitä ja ratkaisuja. Pieni ketterä paimenkoira on usein toiminut isojen valkoisten laumanvartioiden rinnalla, jolloin työnjako on aika selkeä. Vilkas nopeiden reaktioiden pieni paimen huomaa kaiken ja hälyttää jolloin iso laumanvartija suojaa lauman. Pyreneittenpaimenkoira käyttääkin mielellään ääntään hälyttämiseen. Pyrtsin reaktioita voi kuitenkin kouluttaa ja ohjata ennakoimalla tilanteita ja olemalla pyrtsiään ovelampi. Pyrtsin hermorakenteen tulee kestää rotuun kuuluva pidättyväisyys. Pyrtsin ei ole ollut suotavaa liehitellä vieraita sen ollessa työkoira ja siihen liittyvä epäluuloisuus on ollut tärkeä ominaisuus myös elossa pysymisen kannalta vuosisatoja. Pyrtsit ovat kuitenkin myös mittamaattoman uteliaita ja rohkeita selvittämään uusia asioita. Pidättyväisyys on yksi rodun kiehtovimmista ominaisuuksista. Kun pyrtsi luottaa omaan ihmiseensä ja itseensä, sen vieminen aivan mihin tahansa on hyvin mutkatonta. Tämän järkähtämättömän luottamuksen saavuttaminen on suuri lahja koiransa arvoiselle omistajalle. Pyrtsi ei ole vain yksittäisiä ominaisuuksia vaan se on kokonaisuus joka on muovaantunut työkoiran tarpeista. Kokonaisuus haastaa omistajan tutustumaan koiraansa, koska yksilöissä korostuvat eri osa-alueet ja ne tekevät jokaisesta pyrtsistä ainutlaatuisen.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

”Aivan niin, kettu sanoi, nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…”

Pyreneesit oppivat nopeasti. Kun niillä on motivaatio, ne keksivät nopeasti tavan ratkaista ongelmatilanteet. Palkitsemisen ajoittaminen on haastavaa pyrtsin nopeuden vuoksi ja usein tuleekin vahvistaneeksi jotain aivan muuta mitä tarkoitti, koska pyreneesi on ehtinyt jo siirtyä mielessään seuraavaan aikomukseen kun palkka tulee. Ennakointi on kaiken a ja o myös kouluttamisessa. Hyvin suunniteltu harjoitus ei vaadi montaa toistoa kun koira on hoksannut mitä siltä odotetaan ja on syytä mennä jo eteenpäin tehtävässä. Saman asian jankkaaminen saa pyrtsin usein joko kyllästymään tehtävään tai keksimään siihen uusia variaatioita.

Pyreneesi on herkkä ja ohjaajapehmeä koira. Se vaistoaa oman ihmisensä tunteet syvästi ja peilaa niitä. Pyrtsi ratkaisee tilanteen omalla tavallaan, jos se huomaa että omistajaa jännittää. Pyrtsi ei kestä kovaa käsittelyä vaan koiraan tulee luoda suhde joka tarjoaa turvaa ja tukea. Herkkyys peittyy toisinaan kiihkeyden alle ja silloin mitataan omistajan neuvokkuutta saada yhteys omissa ulottuvuuksissa kiehuvaan pyrtsiinsä. Kiihkeämmät yksilöt saattavat tarvita tehtävien lisäksi omistajaltaan suoria ohjeita myös rauhoittumiseen. Rauhoittumisen harjoittelusta eri paikoissa hyötyvät luultavasti lähes kaikki pyrtsit pienestä saakka.

Pyrtseissä on säilynyt niihin vuosisatoja sitten jalostettu paimennusvietti yllättävän hyvin ilman että sitä on jalostuksella vaalittu. Pyrtsi reagoi paineeseen hyvässä ja pahassa joten tutustuminen paimennukseen harrastuslajina avaa hyvin sitä miten pyrtsi ajattelee ja mitä toimintoja siltä on toivottu vuosisatojen ajan. Miksi paimenkoira toimii kuten se toimii. Alkuperästä kertoo myös pyrtsin ulkomuoto. Liioittelematon niukka rakenne takaa kestävyyden pitkiksi päiviksi vuoristoissa ja pyrtsi onkin ollut kestävä ja sitkeä ihmisen apulainen. Takaosan cadenetit suojaavat koiran isoja lihaksia kylmältä. Cadenettien alle muodostuu kuiva ja lämmin ilmatasku vaikka muuten turkin pinta olisi märkä. Cadenetit muodostuvat itsestään koiran pohjavillan irrotessa ja takertuessa peitinkarvoihin. Niitä halkaistaan tarvittaessa näppärästi käsin ohuemmaksi, jotta ne eivät kiristä koiran ihoa. Kaikille koirille cadenetteja ei muodostu lainkaan. Turkin kuuluisi olla karhean vuohenkarvainen etuosassa jonne cadenetteja ei tulisi muodostua kuin korkeintaan rinnan alaosaan ja jalkoihin. Pyrtsin turkinlaatu kulkee jonkin verran käsikädessä myös värien kanssa ja karvan määrä vaikuttaa tietysti myös turkin helppouteen. Pyrtsin turkki huoltaa itse itsensä ja sitä ei tarvitse pestä. Nopea huuhtaisu riittää kurakeleillä mainiosti vaikka lika tippuu pois myös turkin kuivuessa. Lumi tarttuu suojasäällä osaan koirista enemmän ja osaan vähemmän. Pitkäkarvaista pyrtsiä siistitään naamasta tarvittaessa sormin nyppimällä.

Jotta pyrtsit on voitu erottaa sekarotuisista koirista vuoristossa on niihin muodostunut omia erityispiirteitään joilla rotua ja ominaisuuksia on voitu vaalia ja jalostaa aikana jolloin geenitesteistä ei oltu kuultukaan. Kallon tulisi olla yhtä leveä kuin pitkä ja kuonon hiukan kalloa lyhempi sekä saman suuntainen kallon ylälinjan kanssa. Silmät ja kirsu muodostaa tasakylkisen kolmion ja otsapenger on loiva. Korvat eivät saa olla pystyt, mutta muutoin kaikki ovat sallittuja. Makuasioita liittyy korviin hyvin paljon ja eri rotumääritelmät ovat sanoneet niistä eri tavalla. Korkeat kevyet korvat kruunaavat pyrtsin tuulen tuivertaman kettumaisen ilkikurisen ilmeen parhaiten. Pyreneesin ylälinjan muoto on matala sen liikkuessa maata voittavaa raviaan jonka lantion asento mahdollistaa ja hännän ei tulisi olla yli selkälinjan. Kintereen tulisi olla matala ja säären reittä pidempi, jotta maata viistävä liike on mahdollinen.

Pyrtsi on ketterä ja hallitsee hyvin kroppansa. Ne kääntyvät yleensä hyvin ja ovat luontaisia hyppääjiä. Koordinaatiokyky on hyvä ja ne nauttivat kiipeilemisestä.

Terveyden suhteen pyreneesi on yleisesti ottaen aika terve rotu. Jokaisessa sukulinjassa kuitenkin on terveydellisetkin haasteensa joista yleisimpinä kilpirauhasen vajaatoiminta, sydämen vajaatoiminta ja autoimmuunisairaudet. Sairaita koiria ilmenee kuitenkin populaatioon nähden mielestäni kohtalaisen vähän.

Luuston suhteen pitkäkarvaisten pyreneittenpaimenkoirien terveys on kestävällä tolalla ja niitä tutkitaan kattavasti. LTV muutoksia on jonkin verran mutta todella harva oireilee muutoin kuin lihasjumeina. Spondyloosia tavataan välillä vanhemmilla koirilla ja kyynärät sekä polvet ovat yleisesti puhtaat. Polvissa on jonkin verran ristisidevaurioita, mutta niiden perinnöllistä alttiutta ei ole tutkittu. Lonkkia pyrtsit oireilevat harvoin vaikka C-lonkkaa tavataan usein. Pyreneesillä C-lonkka on lähes aina matalasta maljasta johtuvaa eikä siihen useinkaan liity löysyyttä. Suomen tiukemman arvostelun matala maljainen C-lonkka olisi mitä todennäköisimmin alkuperämaa Ranskassa jopa hyvä lonkkainen. VA1 on kohtalaisen yleinen ja se liittyy yleensä puutteellisiin viimeisiin kylkiluihin. Tämä ei vaikuta koiran elämään tai rakenteen kestävyyteen, mutta on toki hyvä huomioida muun ohella jalostuksessa.

Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira on mukautuva ja helppo elinkumppani kaikista ominaisuuksistaan huolimatta. Se peilaa omistajaansa käyttäytymisessään ja usein niistä saa sellaisia ympäristön suhteen millainen itsekin on. Sosiaalisella ulospäinsuuntautuneella ihmisellä pyreneesikin oppii avoimeksi, kun pidättyväisemmän ihmisen koira ilmentää pidättyväisyyttään myös ulkomaailmaan helpommin. Jopa samassa pentueessakin voi olla todella avoimia ja hyvin pidättyväisiä pentuja joten oikean pennun valinta on tärkeää sujuvan yhteiselon kannalta.