Berger d’Arbazile Saut de Notre-dame de Paris
”Ursa”

Pyreneittenpaimenkoira, pitkäkarvainen
narttu
s. 18.3.2019

Ursa tuli meille neljä vuotiaana kesälomalle opiskelemaan agilityä, koska sen omistaja/kasvattajalla oli elämäntilanne muuttunut niin, ettei Ursan ollut mahdollista päästä harrastamaan säännöllisesti. Ursa on koira joka tarvitsee työtä. Se on valtavan kiihkeä, innokas, äänekäs ja energinen. Ursa meni talveksi kotiin kun meillä lauman tilanne muuttui ja Ursa stressaantui selvästi lauman muutoksesta. Olihan se aika vasta saapunut itsekin eikä tiennyt vielä varmaa paikkaansa laumassa. Ursa saapui kuitenkin seuraavana kesänä uudestaan jatkamaan agilityoppejaan kun meillä lauman tilanne asettui aloilleen. Tälle reissulle Ursa sitten jäi ja se on ollut kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Kaikella rakkaudella Ursa on suurien tunteiden koira ja se saa ihmisensä äärilaidasta toiseen nanosekunnissa. Ursa on aivan uskomattoman loistava harrastuskoira, mutta sen kentällä niin ihailtava kiihkeys ei kotona ole mukava ominaisuus. Ursa syö siis minun hermoja välillä todella paljon. Erityisesti kun hormonit pyöräyttävät lisäkierroksia jengoille.

Ursa on koira jota harkitsin todella pitkään sen ollessa pentu. Olin hyvin lähellä ottaa sen meille, mutta laumadynamiikan vuoksi päädyin sillon ottamaan Pären. Ursa ja Päre ovat siis hyvin saman ikäiset ja täysin päinvastaiset luonteeltaan. Enpä sillon arvannut, että jokatapauksessa Ursan oli määrä päätyä tänne.

Ursa on suurien tunteiden koira ja se on aina valmis aivan mihin tahansa mitä sille ehdottaa. Aivan mihin tahansa. Se tekee tylsää seuraamisharjoitustakin aivan innoissaan ja paikkamakaa naama naurussa. Se kiihtyy helposti ja nopeasti eikä esimerkiksi lähdöissä odottaminen ole lainkaan tarpeellista Ursan mielestä. Se on kovin impulssiensa vietävissä eikä se jaksa kauaa keskittyä yhteen asiaan. Ursa on sählä. Ursassa on hyvin itsenäinenkin puoli ja se nukkuukin mieluusti omassa rauhassaan aktiivisen päivän jälkeen. Vaikka Ursa on aivan uskomaton rämäpää eikä sitä haittaa lainkaan juosta kotona portteja, aksassa siivekkeitä tai rimoja päin siinä on myös omalla tavallaan hyvin herkkä ja hellyyden kipeä puoli. Rauhalliset hetket Ursan kanssa ovat vähemmistössä ja kun se tulee hakemaan läheisyyttä, on se arvokas hetki. Ursa vaatii ohjausta arjessakin kierrosten laskemiseen. Ursaa ei jää asiat painamaan lainkaan vaikka siinä onkin oikeanlaista herkkyyttä ohjaajalle.

Pinna ja Ursa ovat samasta isästä ja tämän herkkyyden osalta niissä on paljon samaa. Niiden emätkin ovat puolisisarukset, mutta siinä missä Pinnan emä Pii on määrätietoinen ja harkitseva, oli Ursan emä Käki kiihkeä ja nopea liikkeissään. Se onkin suurin ero näissä sisaruksissa. Ursa kiihtyy jo ajatuksesta että jotain hauskaa saattaisi olla tapahtumassa. Hauskaa on muunmuassa ihan vaan ovesta meneminen. Ursalla on aivan sammumaton halu tehdä töitä ja liikkua. Liikunta ei silti tyydytä yksistään sen tarpeita vaan sen pitää saada tehtäviä. Palkaksi Ursalle käy namit, lelut ja sosiaalinen palkka. Kaikki käy. Kaikessa. Ursalle on helppo opettaa asioita ja se tarjoaa toimintoja reippaasti. Ursalla ei ole ääni tai alustaherkkyyksiä ja se on erittäin rohkea pieni koira. Ursa on sinnikäs ja kiltti koira joka haluaa miellyttää ihmistään, mutta nopeasti nousevat kierrokset vievät sen usein aivan muihin maailmoihin,

Ursa on ihmisiä kohtaan pidättyväinen, mutta se on oppinnut olemaan reagoimatta. Sitä ei kuitenkaan voi lähestyä houkuttelemalla. Ursa tulee tutustumaan uuteen ihmiseen, kun on todennut ihmisten kohteliaaksi eikä tungettelevaksi. Käsittelytilanteissa sillä ei ole mitään ongelmaa seisoa paikallaan mitattavana tai tutkittavana. Se on töissä vain ihmisensä kanssa eikä sitä kiinnosta ympäristö lainkaan. Edes ensimmäisissä kisatilanteissa se ei ole vilkaissutkaan ihmisiä tai koiria, sille on täysin ok vaikka maailma räjähtäis vieressä, kunhan se saa ihmiseltään tehtäviä mitä tehdä yhdessä.

Ursa on aloittanut agilityn opiskelunsa edellisessä kodissaan, joten jonkin verran meillä tulee yhteisymmärrykseen koloja kun en tiedä aina mistä se jonkin idean nappasi. Sillä oli myös jo osa esteistä hallussa joten pääsimme etenemään melkoisen nopeasti kunhan sain kiinni tahdista jolla Ursa aikoo harrastuksiaan suorittaa. Se ei kysele ehdinkö mukaan vaan painaa räkä poskella täysiä menemään. Alkuun rimoja lenteli ja Ursa kaahasi vain johonkinpäin tietämättä yhtään mitä on menossa tekemään. Ursan kanssa lähdettiin myös panostamaan itsenäisten tehtävien osaamiseen ja pikkuhiljaa aloimme löytää yhteisen sävelen. Liikehäiriöt ja malttitehtävät ovat Ursalla ne vaikeimmat.

Ursa starttasi kisauransa agilityssä -24 vuoden elokuussa ja nousikin aivan muutamalla kisalla agikakkosiin. Loppuvuodesta 2025 Ursa oli jo agikolmosissa ja hyppykakkosissa kun päätimme ottaa aikalisän kisakentillä sekoiluun. Ursa oli päässyt vaivihkaa nostamaan kierroksiaan niin paljon kisatilanteesta, ettei se enää pystynyt keskittymään mihinkään annettuihin tehtäviin ja minulla tuli mitta täyteen. Päädyimme harjoittelemaan ensisijaisesti järkevissä rajoissa pysyvää mielentilaa jossa agilityä tehdään ja sen myötä Ursan kanssa koko arki muuttui siinä missä harrastamisen mielentilakin. Ursa on päässyt ottamaan haltuun myös jotain muuta lajia kuin agility ja olemme harjoitelleet seuraamista melkoisen paljon osana mielentilatreenejä.

Ursa on selvästi tullut opettamaan minua ja viitoittamaan tietä mitä haluan kulkea. Ursa havainnollisti selvästi millaisen agilitykoiran haluan Pinnasta kouluttaa. Ursa on myös näyttänyt mitä ylivireessä harrastaminen tekee ja miten vireen kanssa voi pelata. Ursalla on varmasti vielä paljon opetettavaa minulle.